Tietokoneiden korjaus kotioloissa

Tietokone itsessään on erehtymätön, kuten kaikki tietävät päinvastaisista väittämistä huolimatta. Myös tietokoneeseen voi kuitenkin tulla vikoja, jotka aiheuttavat sen toimimattomuutta tai ei halutunlaista toimintaa. Varsin usein kysymys on vioista, jotka aiheutuvat tietokoneen käyttämistä ohjelmista, eli softasta. Joskus saattaa vika johtua myös “raudasta”, kuten tietokoneen sisältämiä komponentteja kutsutaan.

Takuu

Mikäli tietokoneeseen tulee vika, joka vaatii koneen kotelon aukaisemista, kannattaa miettiä, kykeneekö sen itse tai kaverin avulla todella korjaamaan. Jos tietokoneen koteloa auotaan, loppuu koneen takuu yleensä siihen. Eli jos taito ei riitä, ei sitä takuukaan enää kata, on kone jätettävä huoltoliikkeeseen, jossa taas kustannukset saattavat nousta sen verran suuriksi, ettei korjaaminen välttämättä edes kannata. Tietokoneen ohjelmistoviat eivät myöskään yleensä kuulu koneen takuun piiriin, jolloin tällainen vika jää koneen omistajan huoleksi.

Ohjelmistoviat

Jos kyseessä on vika tai ongelma, joka johtuu koneeseen asennetuista ohjelmista, niiden korjaaminen saattaa onnistua kotonakin. Edellyttäen tietenkin, että korjaaja tietää, mitä on tekemässä. Normikäyttäjä, joka tietää suurin piirtein, kuinka tietokonetta ja sen ohjelmistoja käytetään, turvautuu usein netistä löytyviin ohjeisiin ongelmien poistamiseksi. Ohjeita löytyykin todella paljon kaikenlaisten vikojen korjaamiseksi.

Kun vertailee useampaa ongelmanratkaisua toisiinsa, alkaa ehkä hahmottua kuva, mistä kyseisessä ongelmassa on kyse. Ja siitähän yleensä asioiden korjaaminen alkaa, eli selvitetään, mistä ongelma johtuu. Kun vika on saatu selville, aloitetaan sen korjaus. Tietokoneidenkaan kanssa se ei kuitenkaan aina ole niin yksinkertaista, mikäli korjaaja ei ole ammattitaitoinen.

Otetaan esimerkki: kirjoittaja käyttää työssään tietokonetta ja on tärkeää, että kone toimii niin kuin sen pitää. Tiedon etsiminen on olennainen osa työtä ja se edellyttää surffailua erinäisillä sivustoilla. Hakukoneet tarkkailevat sitä, minkä tyyppisillä sivustoilla käyttäjä vierailee ja kohdentavat tätä kautta mainontaa. Jotkin sivustoista haluavat asennella erilaisia lisäosia, jotta niitä voisi selailla. Kun sitten on valmis sivustolla, jäävät nämä lisäosat helposti koneelle. Ajan mittaan näistä kenties haluaa päästä eroon ja niinpä niitä tulee välillä poistettua.

On olemassa ohjelmia, joiden avulla poistaminen onnistuu turvallisesti. Joskus kuitenkin jäljelle saattaa jäädä erilaisia osia ohjelmista ja ne saattavat aiheuttaa ongelmia. Kun niitä sitten ongelmien ilmettyä on yritetty taitamattomasti poistaa, on tuloksena ollut koneen jumittuminen ja joskus jopa niin sanottu BSOD, eli blue screen of death, joka tarkoittaa koneen kaatumista. Kun tämä oli tapahtunut toistuvasti, oli aika kutsua apuun henkilö, joka osaa asiansa. Hän totesi lukuisten taitamattomien korjausyritysten jäljiltä koneen olevan sellaisessa kunnossa, että käyttöjärjestelmä oli asennettava uudelleen ja näin ollen koneen kaikki ohjelmat tuli poistaa.

Virukset

Tietokoneen käytön turvallisuuteen liittyen on hyvä virustentorjuntaohjelma ensisijaisen tärkeä. Virukset aiheuttavat monenlaisia ongelmia koneelle, varastavat tietoja ja saattavat käyttää konetta spämmien lähettämiseen. Jotkut viruksista saattavat varastaa esimerkiksi pankkitietoja ja sitä kautta päästä käsiksi käyttäjän tileihin. Jos koneelle on suojauksesta huolimatta päässyt livahtamaan virus, kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa, löytyykö sille netistä poistotyökalu. Eri virustentorjuntaohjelmia tarjoavat yhtiöt tarjoavat sivustoillaan kuvauksia viruksista sekä työkaluja niiden poistamiseksi. Näillä ongelman saa usein korjattua suhteellisen yksinkertaisesti.

Tietokoneiden korjaaminen kotona toimii hyvin, mutta tekijän täytyy tietää, mitä on tekemässä. Virukset ja erilaiset bugit saattavat aiheuttaa ongelmia, joiden korjaaminen saattaa olla hyvinkin visaista. Jos kyse on viasta koneen komponenteista, kannattaa kuitenkin hyödyntää koneen takuuta, mikäli se vaan on voimassa.

Teknillinen koulutus kiinnostaa

Tekniikka on erittäin laaja osaamisala. Koulutusta on tarjolla useissa eri alakategorioissa ja ammattinimikkeitäkin todella paljon aina käytännön työtehtävistä lähtien jatkuen teoreettiselle tasolle. Teknillistä koulutusta tarjoavia oppilaitoksia on ympäri maata ja niissä on avointa koulutusta, verkkokursseja, asiakaskohtaisesti räätälöityjä koulutuksia, oppisopimuskoulutusta ja työelämän tutkintoja.

Vesityökortti

Vesityökortti allasvedelle on koulutus niille, jotka tarvitsevat vesihygieniapassin työssään. Koulutuksessa tutustutaan alan lainsäädäntöön, allasveden käsittelyyn ja laitostekniikkaan. Koulutus on yhden päivän mittainen ja sen lopussa suoritetaan testi, jonka läpäisseet saavat vesihygieniapassin. Testiin voi myös osallistua ilman koulutusta, jos tuntee osaavansa alaa.

Työnjohtoon liittyviä koulutuksia

Työteknikon koulutusohjelma tarjoaa koulutusta kolmella eri osa-alueella. Tekniikan erikoisammattitutkinto antaa valmiudet monipuolisiin ja käytännön läheisiin esimiestehtäviin. Yleisaineopinnoissa keskitytään matematiikan ja fysiikan opiskeluun ja ammattiainelinjojen tarkoituksena on parantaa teknistä osaamista. Koulutus antaa valmiuksia esimiestehtäviin, erilaisten tiimien vetäjiksi, sekä erikoisasiantuntemusta. Koulutus valmentaa myös erikoisammattitutkinnon suorittamiseen, joka puolestaan antaa mahdollisuuden koko työteknikon koulutuksen suorittamiseen.

Ammattikorkeakoulut

Ammattikorkeakoulujen tarkoituksena on tarjota vaihtoehto yliopisto-opiskelulle. Ammattikorkeakouluilla on hyvät yhteydet työelämään ja usein koulutusten jälkeen opiskelijat työllistyvät varsin hyvin. Opiskelu ammattikorkeassa on huomattavasti yliopisto-opiskelua käytännön läheisempää. Perus- ja ammattiopintojen lisäksi opetuksessa on paljon työharjoittelua sekä opinnäytetyö. Opiskelu ammattikorkeakoulussa kestää 3,5 – 4 vuotta ja sen laajuus on 210 – 240 opintopistettä. Osa opinnoista on myös mahdollista suorittaa tarvittaessa ulkomailla.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto

Ylempi ammattikorkeakoulu on samanarvoinen kuin yliopistoissa tai muissa tiedekorkeakouluissa suoritettu tutkinto. Tämä koulutusmuoto on tarkoitettu heille, joilla on jo AMK tai muu korkeakoulututkinto ja joilla o vähintään kolmen vuoden työkokemus alalta. Opintojen laajuus on 60 – 90 opintopistettä ja painotus on opinnäytetyöllä.

Yliopistot

Yliopistotasolla teknillistä koulutusta on annettu Suomessa vuodesta 1908, jolloin perustettiin Teknillinen korkeakoulu. Opetusta teknillisellä alalla on kuitenkin annettu jo vuodesta 1894, Helsinkiin, Turkuun ja Vaasan perustetuissa teknillisissä reaalikouluissa. Vuonna 2010 Teknillinen Korkeakoulu yhdessä kahden muun yliopiston, nimittäin Taideteollisen korkeakoulun sekä Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa muodosti Aalto yliopiston.

Åbo Akademi on vuodesta 1920 huolehtinut ruotsinkielisestä Diplomi-insinöörikoulutuksesta. Lisäksi tällä hetkellä teknillistä yliopistotasoista opetusta annetaan Oulun yliopistossa, Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, Turun yliopistossa, Vaasan yliopistossa sekä Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa.

Opiskelu yliopistossa

Kaikki seitsemän yliopistoa ovat mukana yhteisvalinnassa ja hakijan tulee ilmoittaa toivomuksensa ensisijaisesta opiskelupaikasta. Haettaessa yliopistoon pääsyvaatimuksena on ylioppilastutkinto, lisäksi usein vaaditaan osallistuminen pääsykokeeseen. Yliopistojen hakumenettelyssä painotetaan matematiikan osaamista. Jos hakijan ylioppilaskokeen pisteet eivät riitä, voi menestys pääsykokeessa vaikuttaa sisäänpääsyyn. Tällöin voi käyttää hyväkseen pääsykokeen ja yo-todistuksen pisteitä, tai pelkästään pääsykokeen pisteitä.

Ylioppilastodistuksen tuloksia pisteytetään antamalla pistemääriä eri lailla eri aineista.

  • Pitkä matematiikka, joka on tärkein aine, sai arvosanasta L 7 pistettä, E 6 pistettä, M 5 pistettä jne.
  • Vanha reaali antoi (ennen 2006 luettu) L= 6 pistettä ja siitä aina yksi piste vähemmän siirryttäessä alempiin arvosanoihin, ainereaali, fysiikka tai kemia, äidinkieli L= 5 pistettä jne.
  • Biologia, 2. kotimainen pitkä kieli, pitkä vieraskieli L=4 pistettä jne.
  • Lyhyt matematiikka, muut reaaliaineet L = 3 pistettä jne.
  • 2. kotimainen kieli keskipitkänä ja lyhyt vieraskieli L = 2 pistettä ja niin edelleen.

Esimerkkinä Aalto yliopiston tarvittavia pistemääriä:

Eniten pisteitä tarvittiin bioinformaatioteknologian ja teknillisen fysiikan ja matematiikan opintoihin, vaadittava pistemäärä oli 25. Matalimmilla pisteillä oli mahdollisuus päästä opiskelemaan mm. automaatio- ja informaatioteknologiaa ja energia- ja ympäristötekniikkaa pistemäärällä 21.

Kuten havaitaan, on yo-kokeen tuloksilla huomattava merkitys yliopistoon pääsyn kannalta. Eli ahkeruus palkitaan.

Nanoelektroniikka – pieni suuri ihme

Monille maallikoille nanotutkimus voi kuulostaa termiltä, joka muistuttaa etäisesti tieteiselokuvien maailmaa, mutta sen enempää siitä ei useimmiten tiedetä. Alan tutkijat ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita tästä “kääpiötieteestä” jo 70-luvulta asti ja tulevaisuudessa sen uskotaan olevan vastaus moniin ihmiskunnan pohdiskelemiin kysymyksiin.

Mitä on nanotutkimus?

Nanotutkimus haarautuu lukuisiin eri aloihin ja niitä yhdistävä tekijä on minimaalisen pienten kohteiden tutkiminen. Nanotutkijoiden maailmassa mittakaava on hyvin pieni, joten esimerkiksi ihmisen hius on nanomaailmassa valtava jättiläinen. Hiusta tutkittaessa se jaetaan satoihin osiin ja tutkitaan siitä eroteltua minimaalista kohdetta. Kyse on siis mahdollisimman pienen mittakaavan tutkimisesta ja tutkimustulosten hyödyntämisestä erilaisissa sovelluksissa. Mikroskooppisia tuloksia tarvitaan esimerkiksi kosmetiikassa, moottoreissa, lääketieteessä ja erilaisten pintojen suunnittelussa. Tulevaisuudessa nanotutkimuksella voi olla paljon annettavaa moniin tärkeisiin asioihin, joilla pyritään ratkaisemaan kansainvälisiä ongelmia.

Nanoteknologia termi otettiin käyttöön vuonna 1974 Norio Taniguchi nimisen tutkijan toimesta ja siitä alkaen sillä on tarkoitettu atomi- ja molekyylitasolla tehtyä aineen muokkausta. Nanoteknologian eri alat eivät juuri kohtaa tutkimuskentällä, sillä huolimatta pienen mittakaavan tutkimuskentästä, niiden kohteet ja pyrkimykset poikkeavat toisistaan.

Nanoelektroniikka ja tulevaisuus

Tutkijoiden suurimmat haasteet nanoelektroniikassa liittyvät materiaaliin, sillä nykyinen materiaalitutkimus ei riitä niin pienien aparaattien rakentamiseen kuin nanotutkimus elektroniikan alalla toivoisi. Toinen vielä ratkaisematon kynnys liittyy kokeiluihin, sillä esimerkiksi vaatteisiin asennettujen nanopartikkeleiden negatiiviset vaikutukset ovat toisinaan positiivisia suurempia. Vaatteiden tiettyjä bakteereja hylkivä vaikutus on esimerkiksi tuhonnut hyviä bakteereita tutkimuksissa ja juuri tällaisien kysymysten äärellä tutkijat ovat tarkkoina kun tuotteet tuodaan vaikuttamaan koko ekosysteemiin. Nanotutkimus osoittaa sen kuitenkin pystyvän vastaamaan moniin lääketieteellisiin ongelmiin, kunhan tutkimustyö ja eri alojen toisiaan tukevat toiminnot on saatu tutkittua ja kehiteltyä tarpeeksi pitkälle.

Nanoelektroniikka tulee näyttelemään merkittävää roolia teknologisessa kehityksessä ja erityisesti lääketieteen saralla siltä odotetaan suuria. Jos tutkijat pystyvät ratkaisemaan tietyt ongelmat tieltään, voidaan tulevaisuudessa kuunnella musiikkia, nauttia viihteestä ja olla yhteyksissä muihin nanokokoisten laitteiden kanssa, joita voidaan asentaa suoraan ihmisiin, vaatteisiin ja isompiin kokonaisuuksiin. Tietoyhteyksien kehitys laitteiden mullistumisen kanssa voi olla yksi suurimpia askelia mitä ihmiskunta tulee ottamaan teknologian saralla.

Lääketieteen toivo

Sairauksien hoito ja potilaiden yksilöllisempi hoito voi olla todellisuutta jo lähitulevaisuudessa, jos kaikki menee, kuten nanotutkijat toivovat. Jo nyt testaillaan nanotutkimuksen aikaansaannoksia, joiden avulla vielä voittamattomien sairauksien hoito voi helpottua ja potilaan diagnosointi selkeytyä. Yksi mielenkiintoisempia tuotteita ovat anturit, joista kyseinen tutkimus pyrkii tekemään aiempaa herkempiä. Niiden avulla voidaan tunnistaa pieniä molekyylejä, esimerkiksi ihmisen hengityksestä saadut viestit voivat kertoa antureiden avulla erilaisten sairauksien olemassaolosta kehossa. Tämä helpottaisi sairauksien tunnistamista ja nopeuttaisi hoitoprosessia jos laitteet voitaisiin ottaa käyttöön laajalti. Osa tutkijoista arvelee että tulevaisuudessa tietyt tuotteet voivat olla niin edullisia valmistaa että niitä voidaan myydä jopa kotikäyttöön. Tällainen voisi olla esimerkiksi laite, jonka avulla voidaan helposti selvittää onko potilaalla influenssavirus.

Tutkimuskentän tulevaisuus

Nanoelektroniikalta toivotaan paljon myös syöpä sairauksien hoidossa. Tutkijat ovat kokeilleet erilaisia tapoja, joiden avulla voitaisiin tunnistaa kehossa olevia sairauksia aiemmin kuin nyt ja kuinka niitä voitaisiin mahdollisesti hoitaa kehoon lähetettävien sirujen avulla. Hermostosairauksia on pyritty hoitamaan asentamalla kehoon antureita, jotka stimuloivat lihaksia ja hermoja. Niiden käyttö olisi suuri apu esimerkiksi epileptikoille ja hermosäryistä kärsiville.

Tutkimuksen mahdollistaminen vaatii valtioilta ja yksityisiltä tahoilta määrärahoja mutta kyseinen tutkimuksen saavutukset ovat jo nyt sen verran vahvoja että tuen luulisi jatkuvan. Sairauksien lisäksi kehoon asennettavat laitteet voivat toimia myös tiedonantajina henkilöille oman kehon tilasta, nanopartikkeli kertoo esimerkiksi sydämen tilan ja monia muista kehon toimintoja, joista on hyötyä esimerkiksi urheilijoille mutta myös vastavuoroisesti lääkärille tarpeen tullen. Tulevaisuudessa ne voidaan ohjelmoida välittämään raportteja suoraan puhelimeen tai vaikkapa älykelloon.